Kohtaamisia
Tuossa aikaisemmassa viestissä sanoin ihmisten olevan suhteellisen pieni häiriötekijä. Niin se yleensä onkin, mutta onhan sitä poikkeuksia matkan varrelle sattunut. Tässä niitä muutama varmaankin hyvin tutunoloinen tapahtuma muillekkin aputassun käyttäjälle:
Jampan kanssa lenkillä Keskuspuistossa. Vanhempi rouva tulee vastaan. Jo kaukaa hän ottaa katsekontaktin Jamiin ja kun pääsemme lähemmäs hän kailottaa, katsoen edelleen koiraa silmiin, ei minuun:
Rouva:"Tämä taitaa olla sellainen koira ettei sitä saa tervehtiä tai silittää?"
Minä:"Juu, oikeastaan sitä ei saisi katsellakkaan."
Rouvan silmät eivät siirry pois Jamista, mutta hän siirtyy tietysti itse lähemmäs koiraa, jolloin Jii tietenkin poistuu sivulta kohti naisen ojennettuja käsiä. Isännän ärjäisy ja koira palaa ruotuun.
Rouva:" Mutta kun se olisi niin halunnut tervehtiä. Eihän se nyt niin paha asia ole?"
Hanaa sähkäriin...
Kahvipöydässä Jamin maatessa rauhallisesti tuolin vieressä.
Puolituttu:"Mikäs tuon koiran nimi on?"
Minä:"En viitti nyt sanoa sitä ääneen jottei se turhaan pompi tuolta ylös, rauhassa kun on. Se on jii aa äm ii."
Puolituttu:"Ai Jami?"
Arvaatte varmaan mitä sitten tapahtui...
"Juu, ei mennä sinne kun se on töissä"
Koiran jatkaessa vetoa kohti Jamia, asia toistetaan painottaen sitä että Jamppa on töissä. Ja koira siis ymmärtää selityksestä minkä kohdan?? No, positiivista on tietenkin se, että tiedetään ettei oma koiraa saa noin vaan päästää tutustumaan.
Lähestyimme kävelytiellä erästä vanhempaa rouvaa jolla oli sakemanni mukanaan. Varoittelin tapani mukaan:
"Takaa tullaan ja ohi mennään!"
Rouva:"Miksi te ohi menette, tämä on ihan kiltti kaikille."
Selitin sitten lyhyesti ettei Jami liivit päällä töissä ollessaan pahemmin saisi kaveerata muiden koirien kanssa.
Rouva:"Siis pelkkää työtä, eikä ollenkaan hupia. On tuo vähän ilkeätä koiralle!"
Enpä jaksanut jäädä asiasta vänkäämään :(
3 kommenttia:
Tutulta kuulostaa, läheisellä on koira apurina. Joillekin käy sama ilmiö kuin vauvoille puhuttaessa: "voi tentään kuka tieltä tulee, voi voi raukkaparkaa kun pitää töittä olla" - ja tämä oktaavia korkeammalla kuin normaali puheääni :)
Erittäinkin tuttua. Positiivista on se, että kun koira on pitempään töissä, se ottaa vähemmän kontaktia toisiin ja ainakin nuo "se olisi niin halunnut tervehtiä" kommentit vähenevät.
Olen itse käyttänyt selitystä "ei nyt kun me harjoitellaan". Tai että "koirani ei saa koskaan tervehtiä hihnassa, se kun olisi vaarallista pyörätuolissa istujalle". (Tämä ei tietenkään toimi jos ulkoilutat Jamppaa aina vapaana.)
Mutta nuo, jotka säälivät koiraa, kun se ei "koskaan saa muuta kuin työtä"... Harmittaa, miten vähän pystyy ihmiselle lyhyen kohtaamisen kanssa kertomaan, ja miten väärään käsitykseen he jäävät.
Onneksi me itse tiedämme miten onnettomia ja kärsiviä koirat työssään ovat. :)
Tuttua
Lähetä kommentti