Ripulia, oksentelua ja telkkarinkatsontaa
Hei taas pitkästä aikaa arvoisat lukijani!
Otsikko antaakin viitteitä siitä, mitä tämänkertainen postaukseni pitää sisällään. Eli aloittakaamme järjestyksessä...
Menneinä viikkoina on siis ainakin tullut opittua, mitä Jamille ei kannata antaa herkuksi ja ajanvietteeksi. Kesällä tuli mökillä annettua aina välillä Jampalle rustoja herkkupalaksi. Siellä en koskaan huomannut niiden aiheuttavan mitään kummallista. Vaan toisaalta siellähän ollaan melkein koko ajan ulkona. Eli... Kotona siis herkkujen syömisen jälkeinen yö olikin sitten kohtuullisen rauhaton, heh. Se on aina yhtä mukavaa herätä yöllä siihen, turhankin tuttuun vuosien varrelta, ääneen kun koira oksentaa. Onneksi ei ole mattoja kämpässä! Sen jälkeen koira tulikin sitten hieman kärsivä ilme naamallaan läähättämään sängyn viereen. Ja koska kokemus on myös opettanut sen, mitä se tarkoittaa, oli kömmittävä ylös ja ulos. Tuotoksen laadun varmaan arvaattekin. Sama jumppa olikin sitten yön ja seuraavan päivän aikana edessä parin-kolmen tunnin välein. Onneksi tilanne rauhoittui illemmalla, joten lääkärikeikkaa ei tarvinnut sen vakavammin harkita.
Mutta jotta masupipit eivät jäisi tähän, järjesti koiraherra vatsansa uudestaan melkein samaan kuntoon. Löysi nimittäin yksin ollessaan isännän salmiakkivarastot. Grrr... Jostain syystä sillä oli pikkaisen jano... Kummassakin massuvaivassa vanhat kunnon hiilitabletit nousivat taas arvoon arvaamattomaan.
Vähän kevyemmällä nuotilla sitten. Edellinen koirani, rakas seropi Reina, oli kova katselemaan televisiota. Esim. Poliisikoira Rex oli sen ehdoton suosikki. Katsoi sen korvat pystyssä tarkkaavaisena eläytyen vahvasti kaikkiin juonenkäänteisiin. Etenkin niihin, joissa Rex joutui juoksemaan, hyppimään tai haukkumaan :) Myös koiranruokamainokset olivat Reinan mielestä hyvinkin mielenkiintoisia. Sen mielestä oli tietenkin hyvinkin hämmentävää etteivät ne pirulliset vieraat koirat suvainneet ollenkaan totella hänen välillä hyvinkin raivokasta komenteluaan. Jamia ei kuitenkaan telkkari kiinnosta sitten niin pätkääkään. Korkeintaan joskus vähän korvia kohottaa haukkumista kuullessaan. Mutta ei reagoi visuaalisiin ärsykkeisiin töllöttimestä ollenkaan. Kunnes sitten tänään... Katselin sattumalta Neloselta tulevaa "Hauskimmat Kotivideot"-ohjelmaa, jossa oli normaalin tapaan osio, jossa oli eläinten hauskoja (ja "hauskoja") kommelluksia. Jii röhnötti tyypilliseen tyyliinsä sohvalla kiinnittämättä asiaan sen enempää huomiota, kunnes esiintymisvuoroon tuli eräs pieni valkoinen koiruli. Ko. koira halusi jotain kaapin päältä ja hyppi sitä vasten vikisten ja räksyttäen. Tässä vaiheessa Jii kohotti itsensä valppaasti istumaan sohvalla ja tuijotti ja kuunteli herkeämättä. Seuraavaksi pikkukoira haki avuksi pienen pallin ja sitä hyväksikäyttäen hyppäsi kaapin päälle. Ja kun pikkuine hyppäsi, Jami sai hepulin. Se rähähti ja loikkasi sohvalta kohti telkkaria. Etutassut TV-tason päälle ja nenu ruutuun kiinni. 42 tuumainen plasmatelkkari huojahti, mutta jäi onneksi pystyasentoon. Helpotuksekseni videonpätkä loppui ja Jamppa rauhoittui. Luultavasti tietenkin tyytyväisenä siitä että oli onnistunut karkottamaan sen ärsyttävän pikkupiskin, heh. Huoh... Oonhan minä totunut siihen että pitää tarkkailla sitä mitä tuo jälkikasvu katsoo telkkarista. Mutta nyt pitää vahdata jo koirankin katselutottumuksia ettei tavarat hajoa :)
Ensi viikonloppuna olisikin sitten reissu Jyväskylään avustajakoirapoppoon pikkujouluihin. Toivottavasti ja luultavasti kivaa. Asiaan palataan, kuvien kera, reissun jälkeen.
