keskiviikkona, joulukuuta 20, 2006

Sairaalakäynti ja muuta höpinää

Hei taas pitkästä aikaa!

Tässä joutui jonkin aikaa ikävä kyllä olemaan hieman nettipaitsiossa, mutta koitetaanpa nyt sitten paluuta virtuaalimaailmaan.

Vierailuja erinäisille tahoille on viime aikoina tehty suhteellisen onnistunein tuloksin. Jami pääsi esim. mukaani lääkärikäynnille Meilahden sairaalaan. Meikku kun on mukavan koiralenkkimatkan päässä kotoa. Jii käyttäytyikin siellä mallikelpoisesti, kuten aputassun pitääkin. Ja herätti tietenkin ansaittua huomiota potilaiden ja henkilökunnan tahoilta :) Lääkärin pienen pienessä vastaanottohuoneessa se makoili hienosti omalla paikallaan. Mitä nyt välillä äänekkäästi huokaili tilanteen tylsyyttä, heh. Ainoa kauneusvirhe tuli siinä vaiheessa kun laittelin saamiani papereita Jamin reppuun. Kovin polleana olin nimittäin juuri esitellyt paikalla oleville hoitajille Jamin toimintaa, mutta kun sitten pyysin Jiin syliini, ylettyäkseni repun avaamaan, teki herra isännälle pikku tepposet. Jami kyllä laittoi tassut hienosti syliini, mutta seuraavassa hetkessä olikin sitten kuono sylissä olevassa namipalapussissa. Hmm, taisi avustajakoiran sädekehä hieman himmetä paikallaolevien silmissä. Mutta vain vähän ja herttaisesti ;)

Toinen vierailu olikin sitten vanhempieni luokse, jossa perinteisesti on näin ennen joulua pienimuotoinen sukutapaaminen. Olen tähän asti aika tylysti pitänyt kiinni "ei saa huomioida"-periaatteesta, mutta olin ajatellut tässä tilaisuudessa päästää Jamin moikkailemaan hyvinkin koiraystävällistä sukuani. Ennakko-odotuksiini kuului, että kun Jii pääsee valloilleen se kaataa hörhöilyllään puolet ihmisistä ja huonekaluista innostuessaan. Mutta mitä vielä! Se otti tilanteen erittäin rauhallisesti käyden kohteliaasti ja rauhallisesti moikkaamassa ihmiset, jonka jälkeen se pysyikinn sitten aika visusti minun vierelläni. Lasten kanssa se kiehnäsi vähän, mutta siinäpä se sitten olikin. Kai tämä on otettava niin, että se kertoo meidän suhteemme kehittymisestä edes jotain. Nimenomaan positiivista. Vaan on meillä kuitenkin vielä pitkä matka kuljettavana.

Niin, nuo aputassujen pikkujoulutkin siis olivat. Niihin täytyy palata erillisellä jutulla kunhan saan kuva-aineiston kasaan. Mutta mukavaa siellä oli.