Häiriötekijöitä

Kirjoitetaanpas nyt välillä edes puolivakavaa tekstiä.

Avustajakoiran työntekoa ikävä kyllä häiritsevät monet seikat. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Totta kai kouluttajat ovat ansiokkaasti tehneet pohjatyön sen eteen, että koira olisi niille mahdollisimman immuuni käyttäjälle tullessaan. Mutta koska laumanjohtaja, eli käyttäjä, on koiralle uusi, on sen suhteen hmm.. ehdottomuus vasta luotava. Tämä tietenkin tekee koirasta alttiimman häiriöille. Koirissa on tietenkin eroja. Ja tietenkin ne ovat "vain" koiria...

No, nythän on sitten tarkoitus keskittyä vain Jamiin.

Yleisimpinä häiriköinä ovat tietenkin muut koirat. Pääosin niiden kohdalla asiat ovat ihan OK. Mutta todella paljon riippuu kohdattavan koiran ja sen omistajan käytöksestä. Jami ei ole aloitteellinen toisen koiran kohdatessaan, mutta mitä enemmän toinen osapuoli on aktiivinen sitä enemmän on tietenkin Jamissa pitelemistä. Paljon on tietenkin myös kiinni siitä, miten ajoissa minä ehdin tilanteeseen reagoimaan ja ottamaan Jamiin kiinteämpää kontaktia. Sen verran on tässä asiassa vielä epävarmuutta etten Jamppaa pahemmin irti lenkillä pidä. Koiratiheyskin on täällä kaupunkiolosuhteissa kohtuullisen suuri. Ja kyllä täytyy myöntää, että ajattelemattomien omistajienkin tiheys on vähintäänkin kohtuullinen. Joiltain tuppaa puuttumaan alkeellisimmatkin käytöstavat koiramielessä.

Ihmiset ovat häiriötekijöina yllättävän vähäisessä roolissa. Tai siis, olen kohdannut ihmisiä jotka osaavat olla mahdollisimman vähän häiriöksi. Harvoin on tullut tilannetta jossa Jami olisi esim. luistanut paikallaolosta jonkun toisen ihmisen johdosta. Yleensä vika on ollut ihan oma, heh. Mutta esim. lauantaina kauppakeskuksen eläintarvikekaupassa Jamppa joutui tenavalauman huomion kohteeksi, mutta pysyi esimerkillisesti maassa riiviöiden tuijottelusta ja maanittelusta huolimatta. Toisaalta, tänään kahvilla ollessamme Jii sai jostain syystä hepulin eräästä oudosta miehestä. Haukahtikin. Oliko siihen syynä ääni vai olemus, on tietenkin vaikea sanoa.

Oikeastaan muuten ainoa asia joka sai Jamin valppaammaksi ympäristöään kohtaan tuolla kauppakeskuksessa, oli ne pari muuta ihmistä pyörätuolissa. Tämän olen huomannut aiemminkin ja onhan se luonnollista: pyörätuoli -> namia :)

Linnut, joita lähipuistossa riittääkin, eivät pahemmin Jamia hetkauta. Ainoastaan uivat linnut saattavat kiinnostaa vähän. Kissat ovat vähän kiinnostavampia. Pari kattia Jii onkin kohdannut ihan lähietäisyydeltä, mutta koska kissat olivat koiriin tottuneita ei siitä mitään ihmeellistä syntynyt.

Bussit, traktorit ym. koneiden äänet eivät Jamppaa hetkauta. Mutta pari kertaa jokin outo ääni on saanut reaktion aikaan. Esimerkiksi viallinen limuautomaatti, jonka hanasta tuli vähän reippaammin ilmaa, sai haukut osakseen. Limua ottanut miesrukka kyllä luuli olevansa kohteena...

Tunnustetaan väriä

Tulipa siis vaihdettua blogin ulkoasua. Eikä varmaan ainoan kerran :) Mutta tätä puoltaa se, että avustajakoirien puolivirallinen väri liiveissä ym. on sininen.

Ja vielä...

Näin pallonpelastusten välissä.

Tiskikoneeksikin tässä joutuu! On se kumma etteivät nuo kaksijalkaiset saa jäätelökippojaan puhtaiksi. Joutuu nekin nuolemaan...

Ajattelin myös eräänä iltana huolehtia ruokapuolesta. Peura oli päättänyt uida järven poikki. Mutta kyllähän koiratyyli aina peuratyylin voittaa! Tai sitten ei... Puolivälissä järveä jouduin jättämään leikin kesken. Mikä häpeä!!! Eli kuivamuonaa vaan sinäkin iltana :(

ApuJami

Jamin lomakuulumisia

Hau!!!

Koska isäntä viettää nyt sellaista aikaa, jota ihmiset kutsuvat lomaksi, on blogin päivittämisen vastuu nyt siirretty näköjään avustajarukalle. Pöh! Eikä siinä tietenkään kaikki!! Ihmisten loma tuo näköjään koiralle muitakin velvollisuuksia.

Selitetäänpä...

Ensinäkin: pelastuskoirana toimiminen. Koko ajan heittelevät jotain keltaista palloa järveen. Ja pitäähän pallorukka pelastaa!! Noo, kostoksi jatkuvista uimareissuista (me labbiksethan tunnetusti inhoamme uimista) kävin sitten kuivaamassa itseni isännän sänkyyn.

Vartiokoiran hommatkin joutuu toimittamaan. Vaikka täällä ollessaan ei voikkaan kytätä parvekkeelta naapurien tekemisiä, niin kyllähän täälläkin pahiksia on. Ainakin tuo vastarannan piski, jolle on välillä pitänyt käydä laiturin nokasta kertomassa kuka on järven kunkku! Pitää myös kiertää lähimetsiköt jottei mitkään muut otukset pääse sitä kautta yllättämään.

Maisemointikin on koiran vastuualuetta ilmeisesti. Tontilla on kummallisia hiekkakasoja jotka pitää pistää matalaksi. Toisaalta on ollut muutama paikka johon eivät olleet huomanneet kaivaa kuoppaa. Hoidettu!!

Tämän lisäksi sitten vielä risusavottaa, hyönteistentorjuntaa ja lapsen leikitystä. Huoh!

Oikeita töitä ei ole liiaksi. Ovet ovat koko ajan auki, eli niitä ei tarvitse aukoa. On niin valoisaa, ettei tartte valoja. Onneksi isäntä on sen verran pääsiäiskäsi, että tavaroita on saanut palkkansa eteen nostella. Ja olen minä onnistunut parit treenitkin pitämään jottei häneltä naksuttelu unohtuisi.

Mutta voi!!! Nyt pitää TAAS rynnätä pelastamaan sitä palloa!!! Voi tätä onnetonta lomaa...

T: ApuJami

Kiusauksia

Tänään onkin sitten tarkoitus pistää Jamia pikkaisen koetukselle. Ihan kuin jokainen päivä ei olisi sitä, heh. No, jokatapauksessa menemme Talin futiskentille katseleman Helsinki Cupin pelejä. "Muutama" jalkapallo ja juoksenteleva tenava voivat olle jokseenkin mielenkiintoisia Jampan mielestä...

Jamin uudet vaatteet

Normaalistihan Jamilla on ne ihan perusliivit yllään kun ulkoilemme, mutta itse olen kaivannut ihan itsekkäistä syistä edes jotain taskua tavaroiden kuljettamiseen. Onhan noita kaikennäköisiä reppuja, mutta yleensä ne ovat näyttäneet liiankin tilavilta jokapäiväiseen käyttöön.

Suuresta ja mahtavasta internetistä sitten löysin WolfPacks:ltä tällaisen.

Nyt sitten mahtuu mukavasti mukaan kaikennäköistä tarpeellista, kuten tupakit, karkit, Jamin kasaanmenevä juoma-/ruokakuppi yms. Ja ei, en ole testannut montako kaljatölkkiä mahtuu...

Kaveri ompeli avustajakoiramerkit kiinni.

Työmatkailua

Tänään tuli sitten ekaa kertaa suhailtua sähkärillä töihin Ruoholahteen täältä Pikku-Huopalahdesta. Ja loistava päivähän tämä "avoautoiluun" olikin :) Tunnin verran kului aikaa kun rauhallisesti meni. Sen verran kuuma kuitenkin ettei Jamppaa liikaa viitsinyt juoksuttaa. Muutaman kerran joutui hieman sähkärille sopivaa kulkureitiä etsimään, mutta kyllä sitä sitten perillekkin päästiin.

Matkalla sai taas kirota fillaristeja oikein huolella muutaman kerran :( Mikä hemmetti siinä on ettei sitä soittokelloa osata käyttää? Ei kehdata? Ei voi tehdä niin montaa asiaa kerralla? Yritän yleisesti kulkea niin, että minä olisin koiran ja mahdollisen fillarin välissä. Se on kuitenkin parempi kaikille, ei tarte fillaroitsijankaan miettiä koiran liikkeitä ohittaessaan. Mutta joskus on pakosta sijottauduttava toisella tavalla eikä silloinkaan takaa tulevat voi sitä kelloa käyttää ajoissa. Eikä edes kiertää koiraa järkevällä etäisyydellä. No, tämä ei tietenkään korjaudu blogissa nurisemalla...

Alla Jii kotiinpaluun jälkeen.