Koiran hommia

Aika usein esitetään kysymys "missä Jami sua sitten auttaa?" tai "mitä se osaa?".

Tärkeinhän on siis se (mitä ei-koiraimmeiset eivät välttämättä ymmärrä) että Jami on Koira. Pakottaa isäntänsä liikkeelle ulos kämpästä kelillä kuin kelillä. Ja on myös sellainen otus, jonka saa ja kehtaa ottaa melkeinpä minne vaan. Mutta Jampan merkitystä henkisenä kuntoutus- ja apuvälineenä ei voi liikaa painottaa.

Käytännön puolella Jii sitten jelppii seuraavissa asioissa:

• noukkii tavaroita. Meikäläisen kyky poimia tavaroita lattialta on aika ajoin pyöreä nolla. Lattialle tiputtelu on sitten jotakuinkin kymppi :)
• aukoo ovia. Tästähän taitaa olla kuvakin. Ovien aukominenhan vaati tuon narunpätkän, jollaista ei aina tule kuljeteltua mukana. Mutta loistava apu se kuitenkin on kun tuolin kanssa liikkuu.
• auttaa esim. tuolista toiseen siirtymisissä. Huolestuneille kerrottakoon, että ei, koiraraukka ei tosiaankaan joudu kannattelemaan 85-kiloista isäntäänsä. Siirtymisessä en siis nojaa Jamiin, vaan käytän sitä vastapainona, jottei hanurini vetäisi minua lattialle.
• auttaa sukat pois jaloista ja esim. takin pois päältä. Nämä toimenpiteet tuppaavat olemaan Jampan suosikkeja. Saa nimittäin sukat kyytiä! Isäntäkin saisi jos ei pitäisi lujaa tuolistaan kiinni :)

Tässä siis tärkeimmät "temput". Ei välttämättä kirjoitettuna nyt niin vaikuttavaa ole, mutta hienointa varmaankin on se tapa, millä nämä asiat hoituvat. Ei siinä tarvitse Jamppaa pahemmin komennella. Sen verran hyvin osaa jo isäntäänsä lukea, että pieni vihjaisu riittää. Yleensä...

Ilman koiraa...

...liikkuminen on muuten äärimmäisen outoa. Todella helposti siihen tottui, että koira on koko ajan vierellä, sillä olen aikaisempiakin otuksia aika paljon mukanani kuskannut. Silloin pätivät tietenkin ne normaalit rajoitukset koirille sallituista paikoista ja nyt on tietenkin mukavaa se, ettei niitä juttuja tartte pahemmin miettiä.

Mutta esim. viime lauantaina tuli oltua liikkeellä koiratta. Olimme pojan ja muutaman tuttavan kanssa leffassa, joten Jii sai jäädä kotiin loikoilemaan. Mutta mitenkäs sitten käyttäytyä, kun ei ole tuttua tepsuttelijaa vieressä namipaloja kyttäämässä? Otetaan korvike! Oikeastaan ihan alitajuisesti. Kaveri, joka minua työnteli, rupesi nimittäin jossain vaiheessa nauraa räkättämään. Kohtelin kuullemma poikaani kuin koiraa; popcornit sylissä namipalapussi sijaan komensin pojan vasemmalle sivulle kävelemään. Siitähän sitten tasaisin väliajoin poimi poppareita iskän sylistä. Poitsu hissiin "ole hyvä"-komennolla ja pois hissistä tapahtui tietenkin komentamalla "tule" jne. Olin kyllä kuulemma muistanut myös kehua :D No, eipä sitä kukaan muu varmaan äkkiseltään huomaa, että noin tekee. Kunhan ei karjaise kurittomalle pojalle "KOIRA PERKELE!"...

Ollaan muuten Jamin kanssa harjoiteltu tavaran kantamista lenkeillä ollessamme. Ja hyvinhän se tavara suussa kulkee pitkiäkin matkoja. Ja onneksi avaamattomassa röökiaskissa on ne sellofaanit ympärillä. Kuola voisi tehdä hallaa palo-ominaisuuksille :)

Apukaviot

Heh, tuolta MS-foorumilta poimittua. Aputassut vaviskaa, sohvanne voi vallata tällainen. :) No, käsittääkseni Sari on omaa heppaansa jo kouluttanutkin. Taitaa Sarilla vaan olla vähän isompi otus, joten Ninnu saa hommansa pitää vielä.

Uhmaikää

Tästä kyllä varoiteltiin luovarilla, eli nyt alkaapi Jii kokeilla rajojaan. Etenkin koirien suhteen ollaan menty vähän takapakkia :( Etenkin omankokoisten koirien kohdalla voipi olla melkoista ulvontaa ja tempomista. Tiedä sitten, kumpi on huonompaa mainosta: koira kurittomana vai isäntä karjumassa perkelettä...

No, täytyy vaan pysyä johdonmukaisena. Reiluna, mutta tiukkana. Eiköhän se siitä :D Toimii se lapsillakin...

Keskustelufoorumi

Noniin, lupausteni mukaisesti sain viimeinkin tuollaisen fooruminraakileen pystytetyä omille sivuilleni. Voi käydä vilkuilemassa ja antamassa kommenttia. Värejä ja muuta irrelevanttia tullaan muuttelemaan kyllä, mutta tärkeämpänä pidän kommentteja toimivuudesta ja esim. aihealueista.

Eli: Aputassufoorumi

Höh...

Meni tuo sunnuntain Jami-show mönkään, kun jouduin la-su yönä tekemään ihan yksityisen sairaalakeikan ilman Jamppaa :( Iski ihan tolkuton huimauskohtaus yöllä. Piti kahdella kädellä pitää pt:stä kiinni, jotta ei ois tippunut lattialle. Mutta nyt on ihan ookoo. Jamikin oli oikein tyytyväinen, kun isäntä palasi sunnuntaina ehjin nahoin kotiin. Tottelevaisuus oli siinä vaiheessa vähän kuralla, kun piti änkeä iskän syliin ja tarkistaa kielellä, onko isännän naama tallella :)

Fanitapaaminen

Eli nyt kaikki Jamifanit idoliaan moikkaamaan! No, oikeestaan kyseessä on "työtehtävä". Meitä pyydettiin sunnuntaiksi Lahteen koiranäyttelyyn puhumaan ja esiintymään. Koitamme kovasti antaa toiminnasta ja aputassuista hyvän kuvan. Vähän jänskättää...