Ilman koiraa...

...liikkuminen on muuten äärimmäisen outoa. Todella helposti siihen tottui, että koira on koko ajan vierellä, sillä olen aikaisempiakin otuksia aika paljon mukanani kuskannut. Silloin pätivät tietenkin ne normaalit rajoitukset koirille sallituista paikoista ja nyt on tietenkin mukavaa se, ettei niitä juttuja tartte pahemmin miettiä.

Mutta esim. viime lauantaina tuli oltua liikkeellä koiratta. Olimme pojan ja muutaman tuttavan kanssa leffassa, joten Jii sai jäädä kotiin loikoilemaan. Mutta mitenkäs sitten käyttäytyä, kun ei ole tuttua tepsuttelijaa vieressä namipaloja kyttäämässä? Otetaan korvike! Oikeastaan ihan alitajuisesti. Kaveri, joka minua työnteli, rupesi nimittäin jossain vaiheessa nauraa räkättämään. Kohtelin kuullemma poikaani kuin koiraa; popcornit sylissä namipalapussi sijaan komensin pojan vasemmalle sivulle kävelemään. Siitähän sitten tasaisin väliajoin poimi poppareita iskän sylistä. Poitsu hissiin "ole hyvä"-komennolla ja pois hissistä tapahtui tietenkin komentamalla "tule" jne. Olin kyllä kuulemma muistanut myös kehua :D No, eipä sitä kukaan muu varmaan äkkiseltään huomaa, että noin tekee. Kunhan ei karjaise kurittomalle pojalle "KOIRA PERKELE!"...

Ollaan muuten Jamin kanssa harjoiteltu tavaran kantamista lenkeillä ollessamme. Ja hyvinhän se tavara suussa kulkee pitkiäkin matkoja. Ja onneksi avaamattomassa röökiaskissa on ne sellofaanit ympärillä. Kuola voisi tehdä hallaa palo-ominaisuuksille :)