Kokemuksia kolmelta viikolta

Noniin, alkaa olla taas aika vähän päivittää tilannetta ja julkistaa Jamin elämää viime viikoilta.

Lyhyesti sanottuna hyvin on mennyt. Oikeastaan paljon paremmin kuin olisin odottanut. Totta kai omat hankaluutensa on ollut, mutta pieniä ovat olleet ja niihin palaamme myöhemmin tässä tekstissä. Ehkäpä on helpointa tässä pilkkoa eri kokemukset eri otsikoiden alle. Ainakin minulle :)

Eli...

Kotona

Jami kyllä kotiutui nopeasti. Etenkin siis sohvalle, heh. Ja kun minä olen hyvinkin tottunut siihen, että kotona on koira, ei kummallakaan siis ollut asiaan suurta sopeutumista. Jii ei onneksi turhia hauku. Muutaman kerran on jotain outoa ääntä vähän älähtänyt, mutta en usko naapureilla olevan valittamista.

Eilen oli ensimmäistä kertaa yksin kotona mutaman tunnin, koska en arvelllut Jamin arvostavan Ted Nugentin musiikillista antia. Leirikokemusten perusteella katsoin aiheelliseksi piilottaa kaiken syötäväksi kelpaavan mahdollisimman hyvin. Keikalta palatessani tiskipöydältä oli joitain harmittomia tavaroita lattialle päätynyt, mutta uskon että varotoimenpiteet eivät olleet turhia...

Lenkillä

Allamainittuja teknisiä murheita lukuunottamatta tämäkin osuus elosta mennyt ihan ok. Normaalistihan Jami on remmillä kiinni sähkärissä, mikä tietenkin vaatii kuskilta välillä nopeita reaktioita siinä vaiheessa kun Jii ei namipalaa kiinni saa ja alkaa sitä vauhdissa etsimään. Minun mielestänihän Jami on huono ottamaan koppeja, mutta J voisi väittää isännän olevan huono heittäjä...

Totta kai asioilleen Jami pääsee ihan vapaana ja yleensä tuleekin asiansa hoidettuaan juoksujalkaa takaisin palkkiota odottelemaan. Pari kertaa se on lähtenyt ottamaan, ystävällistä, kontaktia toiseen koiraan. Näiltäkin keikoilta se tulee suht ripeästi takaisin, mutta kielto siinä vaiheessa kun se on vieraan luokse menossa ei toimi (vielä) riittävän tehokkaasti. Jäniksenkin perään lähtent kerran, mutta palasi silloinkin nopeasti.

Lisää osioita myöhemmin :)