Kirjoitetaanpas nyt välillä edes puolivakavaa tekstiä.
Avustajakoiran työntekoa ikävä kyllä häiritsevät monet seikat. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Totta kai kouluttajat ovat ansiokkaasti tehneet pohjatyön sen eteen, että koira olisi niille mahdollisimman immuuni käyttäjälle tullessaan. Mutta koska laumanjohtaja, eli käyttäjä, on koiralle uusi, on sen suhteen hmm.. ehdottomuus vasta luotava. Tämä tietenkin tekee koirasta alttiimman häiriöille. Koirissa on tietenkin eroja. Ja tietenkin ne ovat "vain" koiria...
No, nythän on sitten tarkoitus keskittyä vain Jamiin.
Yleisimpinä häiriköinä ovat tietenkin muut koirat. Pääosin niiden kohdalla asiat ovat ihan OK. Mutta todella paljon riippuu kohdattavan koiran ja sen omistajan käytöksestä. Jami ei ole aloitteellinen toisen koiran kohdatessaan, mutta mitä enemmän toinen osapuoli on aktiivinen sitä enemmän on tietenkin Jamissa pitelemistä. Paljon on tietenkin myös kiinni siitä, miten ajoissa minä ehdin tilanteeseen reagoimaan ja ottamaan Jamiin kiinteämpää kontaktia. Sen verran on tässä asiassa vielä epävarmuutta etten Jamppaa pahemmin irti lenkillä pidä. Koiratiheyskin on täällä kaupunkiolosuhteissa kohtuullisen suuri. Ja kyllä täytyy myöntää, että ajattelemattomien omistajienkin tiheys on vähintäänkin kohtuullinen. Joiltain tuppaa puuttumaan alkeellisimmatkin käytöstavat koiramielessä.
Ihmiset ovat häiriötekijöina yllättävän vähäisessä roolissa. Tai siis, olen kohdannut ihmisiä jotka osaavat olla mahdollisimman vähän häiriöksi. Harvoin on tullut tilannetta jossa Jami olisi esim. luistanut paikallaolosta jonkun toisen ihmisen johdosta. Yleensä vika on ollut ihan oma, heh. Mutta esim. lauantaina kauppakeskuksen eläintarvikekaupassa Jamppa joutui tenavalauman huomion kohteeksi, mutta pysyi esimerkillisesti maassa riiviöiden tuijottelusta ja maanittelusta huolimatta. Toisaalta, tänään kahvilla ollessamme Jii sai jostain syystä hepulin eräästä oudosta miehestä. Haukahtikin. Oliko siihen syynä ääni vai olemus, on tietenkin vaikea sanoa.
Oikeastaan muuten ainoa asia joka sai Jamin valppaammaksi ympäristöään kohtaan tuolla kauppakeskuksessa, oli ne pari muuta ihmistä pyörätuolissa. Tämän olen huomannut aiemminkin ja onhan se luonnollista: pyörätuoli -> namia :)
Linnut, joita lähipuistossa riittääkin, eivät pahemmin Jamia hetkauta. Ainoastaan uivat linnut saattavat kiinnostaa vähän. Kissat ovat vähän kiinnostavampia. Pari kattia Jii onkin kohdannut ihan lähietäisyydeltä, mutta koska kissat olivat koiriin tottuneita ei siitä mitään ihmeellistä syntynyt.
Bussit, traktorit ym. koneiden äänet eivät Jamppaa hetkauta. Mutta pari kertaa jokin outo ääni on saanut reaktion aikaan. Esimerkiksi viallinen limuautomaatti, jonka hanasta tuli vähän reippaammin ilmaa, sai haukut osakseen. Limua ottanut miesrukka kyllä luuli olevansa kohteena...
"Valppaana" tarkoittaa siis sitä, että silmät ovat auki. Sitten kun minä asetun valmiusasemiin sähkärin viereen, on venyttelyn aika. Eikä sitten yhtään aikaisemmin, heh. Aamukaffet saa nauttia ihan rauhassa.
Puolen tunnin/tunnin lenkin jälkeen saavumme tuttuun tukikohtaan, jossa isäntä saa kahvia ja koira tuoretta vettä omasta kupistaan.
