Jamin uudet vaatteet

Normaalistihan Jamilla on ne ihan perusliivit yllään kun ulkoilemme, mutta itse olen kaivannut ihan itsekkäistä syistä edes jotain taskua tavaroiden kuljettamiseen. Onhan noita kaikennäköisiä reppuja, mutta yleensä ne ovat näyttäneet liiankin tilavilta jokapäiväiseen käyttöön.

Suuresta ja mahtavasta internetistä sitten löysin WolfPacks:ltä tällaisen.

Nyt sitten mahtuu mukavasti mukaan kaikennäköistä tarpeellista, kuten tupakit, karkit, Jamin kasaanmenevä juoma-/ruokakuppi yms. Ja ei, en ole testannut montako kaljatölkkiä mahtuu...

Kaveri ompeli avustajakoiramerkit kiinni.

Työmatkailua

Tänään tuli sitten ekaa kertaa suhailtua sähkärillä töihin Ruoholahteen täältä Pikku-Huopalahdesta. Ja loistava päivähän tämä "avoautoiluun" olikin :) Tunnin verran kului aikaa kun rauhallisesti meni. Sen verran kuuma kuitenkin ettei Jamppaa liikaa viitsinyt juoksuttaa. Muutaman kerran joutui hieman sähkärille sopivaa kulkureitiä etsimään, mutta kyllä sitä sitten perillekkin päästiin.

Matkalla sai taas kirota fillaristeja oikein huolella muutaman kerran :( Mikä hemmetti siinä on ettei sitä soittokelloa osata käyttää? Ei kehdata? Ei voi tehdä niin montaa asiaa kerralla? Yritän yleisesti kulkea niin, että minä olisin koiran ja mahdollisen fillarin välissä. Se on kuitenkin parempi kaikille, ei tarte fillaroitsijankaan miettiä koiran liikkeitä ohittaessaan. Mutta joskus on pakosta sijottauduttava toisella tavalla eikä silloinkaan takaa tulevat voi sitä kelloa käyttää ajoissa. Eikä edes kiertää koiraa järkevällä etäisyydellä. No, tämä ei tietenkään korjaudu blogissa nurisemalla...

Alla Jii kotiinpaluun jälkeen.

Kaupassa tapahtunutta

Tiedän, seuraava on luultavasti kaikille aputassun käyttäjille tuttu tilanne...

Olimme juuri Kannelmäen Prisman kassalla. Jami istui kiltisti takanani yrittäessäni nakkisormillani kaivaa pankkikorttia lompakostani. Yhtäkkiä tunnen tutun ja turvallisen turvan tunkevan syliini. Ja kas, siihen ilmestyy suklaapatukka!!!! Takaa kuulu n. kymmenvuotiaan tytön ääni: "Se on meidän suklaa!" No hän otti ymmärtäväisesti ja huvittuneena pudottamansa patukan takaisin. Kuolaisena mutta ehjänä.

Eläköön spontaanit nostot :)

Piikikäs Jussi

Eli olipas hyttysiä Juhannuksena!!! Ainakin Somerolla :( Jami-rukka oli kuono ja tassut muhkuroilla öttiäisten jatkuvien hyökkäysten kohteena.




Mutta eihän se nyt pelkkää tuskaa ollut, koska isännän faija oli ymmärtänyt ostaa koiralle luita :)

Nakkien maaginen voima

Juu, eli nakkivoimalla kulkee vaikkapa pyörätuoli luiskaa ylös :) Tänään siis treenasimme ekaa kertaa pt:n vetoa. Ja hikipinko-Jami kyllä äkkäsi aika nopeasti homman jujun. Lähtö luiskan alapäästä tuppaa vaan olemaan aika hätäinen...

Pitkää matkaahan Jamilla ei vedetä, koska etupään rakenne ei ihan täydellinen ole. Hyvä, vaan ei täysin kunnossa. Mutta tuollaiset satunnaiset, lyhyet vedot kyllä onnistuu.

Mönkkäri

Jee, nyt onnaa sitten kunnon lenkit landellakin, kun sai viimeinkin mönkkärin sinne. Kivasti Jami kulkee senkin kanssa kun pikkaisen mökkitiellä kokeiltiin. Kuvassa myös onnellinen pikkumönkkärin tuore omistaja. Otto 3v. :)

Kokemuksia kolmelta viikolta

Noniin, alkaa olla taas aika vähän päivittää tilannetta ja julkistaa Jamin elämää viime viikoilta.

Lyhyesti sanottuna hyvin on mennyt. Oikeastaan paljon paremmin kuin olisin odottanut. Totta kai omat hankaluutensa on ollut, mutta pieniä ovat olleet ja niihin palaamme myöhemmin tässä tekstissä. Ehkäpä on helpointa tässä pilkkoa eri kokemukset eri otsikoiden alle. Ainakin minulle :)

Eli...

Kotona

Jami kyllä kotiutui nopeasti. Etenkin siis sohvalle, heh. Ja kun minä olen hyvinkin tottunut siihen, että kotona on koira, ei kummallakaan siis ollut asiaan suurta sopeutumista. Jii ei onneksi turhia hauku. Muutaman kerran on jotain outoa ääntä vähän älähtänyt, mutta en usko naapureilla olevan valittamista.

Eilen oli ensimmäistä kertaa yksin kotona mutaman tunnin, koska en arvelllut Jamin arvostavan Ted Nugentin musiikillista antia. Leirikokemusten perusteella katsoin aiheelliseksi piilottaa kaiken syötäväksi kelpaavan mahdollisimman hyvin. Keikalta palatessani tiskipöydältä oli joitain harmittomia tavaroita lattialle päätynyt, mutta uskon että varotoimenpiteet eivät olleet turhia...

Lenkillä

Allamainittuja teknisiä murheita lukuunottamatta tämäkin osuus elosta mennyt ihan ok. Normaalistihan Jami on remmillä kiinni sähkärissä, mikä tietenkin vaatii kuskilta välillä nopeita reaktioita siinä vaiheessa kun Jii ei namipalaa kiinni saa ja alkaa sitä vauhdissa etsimään. Minun mielestänihän Jami on huono ottamaan koppeja, mutta J voisi väittää isännän olevan huono heittäjä...

Totta kai asioilleen Jami pääsee ihan vapaana ja yleensä tuleekin asiansa hoidettuaan juoksujalkaa takaisin palkkiota odottelemaan. Pari kertaa se on lähtenyt ottamaan, ystävällistä, kontaktia toiseen koiraan. Näiltäkin keikoilta se tulee suht ripeästi takaisin, mutta kielto siinä vaiheessa kun se on vieraan luokse menossa ei toimi (vielä) riittävän tehokkaasti. Jäniksenkin perään lähtent kerran, mutta palasi silloinkin nopeasti.

Lisää osioita myöhemmin :)